Riigikogun vaalit 2011

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Riigikogun vaalit 2011
Viro
2007 ←
 6. maaliskuuta 2011 → 2015
Kaikki 101 paikkaa Riigikoguun
51 paikkaa tarvitaan enemmistöön
Äänestysprosentti 63,5 %
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue
 
Johtaja Andrus Ansip Edgar Savisaar
Puolue Reformi Keskusta
Saadut paikat 33 26
Paikkojen muutos Nousua 2 Laskua 3
Äänet 164 255 134 124
Kannatus 28,6 % 23,3 %
Muutos Nousua 0,8 %-yks. Laskua 2,8 %-yks.
  Kolmas puolue Neljäs puolue
 
Johtaja Mart Laar Sven Mikser
Puolue Isänmaan ja Res Publican liitto Sosiaalidemokraatit
Saadut paikat 23 19
Paikkojen muutos Nousua 4 Nousua 9
Äänet 118 023 98 307
Kannatus 20,5 % 17,1 %
Muutos Nousua 2,6 %-yks. Nousua 6,5 %-yks.
Pääministeri ennen vaaleja

Andrus Ansip
Reformi

Uusi pääministeri

Andrus Ansip
Reformi

Vuoden 2011 riigikogun vaalit eli Viron parlamentin vaalit järjestettiin 6. maaliskuuta 2011, jolloin valittiin 101 edustajaa Viron parlamenttiin, riigikoguun. Vaaleissa oli käytössä viiden prosentin äänikynnys. Äänestysaktiivisuus kohosi vuoden 2007 vaalien 61,9 prosentista 63,5 prosenttiin.[1]

Ennakkoasetelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vaaleja Viro oli juuri toipumassa maahan iskeneestä kansainvälisestä talouslamasta, jonka seurauksena muun muassa työttömyys oli jäänyt korkealle yli 10 prosentin tasolle. Vaaleja ja kampanjointia kuitenkin pidettiin poikkeuksellisen värittöminä. Reformipuolueen ennustettiin jatkavan hallitusvastuussa yhdessä Isänmaan ja Res Publican liiton kanssa.[2] Ennusteiden mukaan hallituspuolueiden ääniosuus olisi noin 50 prosenttia. Suurimman oppositiopuolueen Keskustapuolueen ennustettiin jäävän 23 prosenttiin.[3]

Viron suojelupoliisi julkisti joulukuussa 2010 asiakirjoja, jonka mukaan keskustapuolueen puheenjohtaja Edgar Savisaar olisi pyytänyt vaalirahoitusta Venäjältä.[4] Keskustapuolue asettui kuitenkin tukemaan puheenjohtajaansa, ja Savisaar pysyi puolueensa johdossa. Tapauksen jälkeen pääministeri Andrus Ansip ilmoitti, ettei mene samaan hallitukseen Venäjältä rahaa pyytäneen kanssa. Presidentti Toomas Hendrik Ilves katsoi ETV:n haastattelussa ettei Keskustapuoluetta tulisi hyväksyä hallitukseen maaliskuun riigikogun vaalien jälkeen, mikäli Savisaarta ei eroteta puolueesta. Ilves piti vaalirahapyyntöä uhkana Viron turvallisuudelle.[5]

Vaaleissa Savisaaresta tuli maan äänikuningas, hän sai 23 000 henkilökohtaista ääntä. Kokonaisuudessaan keskustapuolue menetti kuitenkin kolme paikkaa.[6]

Tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalit osoittivat Viron politiikan vakiintuneen ja etsikkoajan päättyneen. Perinteisesti Virossa puolueet ja niiden valtasuhteet ovat vaihtuneet tiuhaan. Nyt oli kuitenkin tiettyä ennustettavuutta, koska oikeistolaisten hallituspuolueiden, liberaalin Reformipuolueen ja konservatiivisen Isänmaan ja Respublican liiton, menestys oli varmaa. Jäljellä vain oli kysymys, kumpi tulisi olemaan suurempi. Sen sijaan vuodesta 1994 asti toimineen Kansanliiton ja Riigikoguun vuonna 2007 nousseiden vihreiden kykyä ylittää 5 prosentin äänikynnys epäiltiin.

Lopulta riigikoguun pääsi vain neljä puoluetta: Reformipuolue, Isänmaan ja Res Publican liitto (IRL), Keskustapuolue ja sosiaalidemokraatit. Oletetusti vaalivoittajia olivat Reformipuolue, IRL ja sosiaalidemokraatit. Kansanliitto ja vihreät menettivät paikkansa pudoten parlamentista.

Reformipuolue jatkoi Viron suurimpana puolueena saaden vaaleissa 33 edustajaa riigikoguun. Tulosten selvittyä pääministeri Ansip ilmoitti haluavansa jatkaa Reformipuolueen ja IRL:n hallitusyhteistyötä. Halukkuudesta hallitusneuvotteluihin ilmoitti myös vaalivoittajiin lukeutunut sosiaalidemokraattinen puolue.[7] Kuukauden kestäneiden hallitusneuvotteluiden jälkeen muodostettiin odotetusti Reformipuolueesta ja IRL:sta koostunut Ansipin III hallitus. Presidentti Toomas Hendrik Ilves nimitti uuden hallituksen virkaansa 5. huhtikuuta 2011.[8]

Puolueet Äänet Paikat
Ääniä % +/– Paikat +/–
Viron reformipuolue 164 255 28,6 +0,8 33 +2
Viron keskustapuolue 134 124 23,3 +1,5 26 –3
  Isänmaan ja Res Publican liitto 118 023 20,5 +2,6 23 +4
Sosiaalidemokraattinen puolue 87 189 17,1 +6,5 19 +9
Viron vihreät 21 824 3,8 –3,3 0 –6
Viron Kansanliitto 12 184 2,1 –5,0 0 –6
Viron venäläinen puolue 5 029 0,9 –0,7 0 0
Viron kristillisdemokraattien puolue 2 934 0,5 –1,2 0 0
Viron itsenäisyyspuolue 2 571 0,4 +0,2 0 0
Sitoutumattomat ehdokkaat 15 882 2,8 +2,7 0 0
Yhteensä 575 133 100 % 101
Lähde: VVK (viroksi)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Statistics about Internet Voting in Estonia vvk.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 5.4.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Juvakka, Kai: "Ei ainakaan Savisaarta" – Viron vaaleista puuttuu uskottava vaihtoehto Verkkouutiset. 5.3.2011. Viitattu 5.3.2011.
  3. ↑ Hallituspuolueille ennustetaan voittoa Viron sunnuntaisissa vaaleissa hs.fi. 6.3.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.3.2011.
  4. ↑ Viron vaalirahakohu: Oppositiojohtaja pyysi Venäjältä vaalirahaa? mtv3.fi. 22.12.2010. MTV3. Viitattu 5.3.2011.
  5. ↑ Viron presidentti ei huolisi Savisaarta hallitukseen hs.fi. 28.12.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.3.2011.
  6. ↑ Kaario, Ahti: Näkökulma: Norsu riigikogussa yle.fi. 7.3.2011. Yle Uutiset. Viitattu 7.3.2011.
  7. ↑ Viron pääministeri: Nykyinen hallitus jatkaa hs.fi. 7.3.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.3.2011.
  8. ↑ Viro sai uuden hallituksen hs.fi. 5.4.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.4.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Riigikogun_vaalit_2011&oldid=19687167”